Ruusukujalla on touhua ja tohinaa, naurua, itkua, riitelyä, haleja ja paljon uusia oppittuja taitoja...Kato äiti miten hienosti osaan ajaa pyörällä, kato äiti miten hienon kuvan piirisin, kato äiti jne, jne...ja äitihän yrittää kaiken touhun keskellä katsoa ja kehua, mutta liian vähän jää aikaa arkisten puuhien keskellä keskittyä niihin tärkeimpiin ja olellisimpiin asioihin elämässä, niihin mitä ei koskaan saa takaisin! Pyykkejä saa kyllä pestä ja ripustaa, kotia siivota loputtomiin, mutta, onko se niin tärkeää että kaikialla on siistiä ja edes aina ihan puhdasta? Joku viisas on kuulemma joskus sanonut, että "siisti koti kertoo hukkaan heitetystä elämästä" ja niinhän se taitaa olla!!
Viikonloppuna tuli puuhasteltua, kävimme hakemassa vanhan ihanan pirtin pöydän ja jakkarat mieheni mummilasta, ne odottavat nyt autotallissa kunnostusta, hiontaa ja uutta maalipintaan, sitten saamme ne keittiöömme ja kyllä niitä onkin jo odotettu!! Alotimme vihdoinkin myös hiekkalaattikkolaivan rakentamista, josta laitan heti kuvia kun laivamme on valmis, siitä tulee kuulemma sekä merirosvo, että prinsessa paatti.
p.s kuvassa oleva neitimme hihhuloi koko päivän pihassa yöpaidassa (sopii sentää hyvin yhteen kumppareiden kanssa) ja oli taas niin minä itse, että...
odottaa, että autotallin yhteydessä oleva varasto valmistuisi. Huoneessa oleva pakastin ja iso kaappi odottavat taas pääsyä varastoon. Ja äiti odottaa, että saisi liimailla seinille loputkin hauskat autokuvat jne. ..pikkumies taas on taas ihan tyytyväinen vaikka pakasti hurisee huoneen nurkassa, ehkä se rauhoittaa uneen ja pikkumies mahtuu vähän pienempäänkin tilaan...
Alkaa pikkuhiljaa omenapuiden ja tuomien kukat karista niin maljakoissa kuin pihapuissa. Omat omenapuumme ovat vielä niin pieniä etteivät kuki, mutta asumattoman naapuritontimme kaunistakin kauniimpi omenapuu on ilahduttanut meitä kukillaan! Suuri ja kaunis pihatuomi meidän piti kaataa talomme perustuksien alta, mutta onneksi myös sellainen löytyy naapuritontiltamme, kuten myös suuri sireeni joka alkaa pikkuhiljaa olla kukassa. Ja perunakattilassamme kiehui kypsäksi näin kaunis sydämmenmuotoinen uusi peruna (tyttömme totesi minulle, että äiti hei eihän perunoista oteta valokuvia, niimpä...)
